Nyt kävi vähän ikävästi :(. Rehtori lomautti minut pariksi päiväksi, sillä taidan olla kykenemätön työskentelemään 2d-luokassa.

Opettaja ja koulunkäyntiavustaja siinä luokassa ovat tarkkailleet toimintaani ja raportoineet siitä rehtorille. Tänään rehtori sitten puhutteli minua suurinpiirtein lounaan aikoihin. Hän kertoi minulle luokkatoimintani epäkohtia. Unohdin muistiinpanot ystäväni luokse, mutta luettelen muistin mukaan joitain huomioita:

• Ensimmäisenä päivänä "Pimu on peto"-paita päällä.
• Toisena päivänä kitara koulussa ja soitti vaikka kiellettiin kerran.
• Pelasi lasten kanssa välitunnilla jalkapalloa, vaikka kiellettiin(kahdesti? en nyt muista).
• Söi tippuneen makaronin ruokakärryjen alaosasta.
• Käytti oppilaan poisheittämää(kertakäyttölautasta).
• Ottaa ohjeet kirjaimellisesti esim. minun(opettajan)seuraaminen. 

Saatan olla unohtanut jotain, mutta tästä saa jonkinnäköisen kuvan ongelmasta. 

Kun nyt noita huomautuksia katsoo, ne eivät vaikuta kovin kummoisilta tai edes vakavilta ongelmilta, mutta se on pelkkä pintaraapaisu. Kuten olen aiemmassa kirjoituksessani todennut, työskentelen luokassa, jossa jokaisella oppilaalla on jonkin asteinen keskittymishäiriö. Luokka on sanalla sanottuna haastava. Siellä on sitäpaitsi aivan omat norminsa mitä tulee hygieniaan ja niin edelleen. Kun minä menen käyttämään käytettyä kertakäyttölautasta--kierrätysmielessä--tai nappaamaan pudonnutta makaronia suuhuni saattaa nämä hassutukset laittaa lasten pään pyörälle.

Jos on töissä, vaaditaan työskentelijältä tiettyä suhtautumista työhön. Tässä tapauksessa eduksi olisi ollut aikuismainen ja hillitty käytös. T-paitani ei ollut aikuismainen--eikä kai ainakaan siihen luokkaan sopiva. Rehtori on kertonut minulle sivarista, joka osasi tehdä "taikatemppuja". Hän tykkäsi tehdä niitä lapsille, jotka tietysti pitivät moisesta ja jatkuvasti juoksivat tämän sivarin perässä kärttäen lisää ja opettajat olivat hätää kärsimässä kun lapsia ei enää pystynyt pitämään aisoissa. Kitarani--jonka toisaalta toin opettajan luvalla kouluun, mutta soitin luokassa ilman lupaa ennen tunnin alkua--oli selvä uhka rauhallisuudelle. 

Kun tapasin rehtorin ensimmäisen kerran, hän antoi minulle neuvoja siitä kuinka minun tulee toimia. Hän kehoitti minua omaamaan myönteisen mielen työskentelemisessä ja seuraamaan opettajaa kuin hai laivaa. Olin siis iloinen, positiivinen, ilmeikäs ja lasten kanssa myös välitunneilla aktiivinen(ja seurasin opettajaa taukohuoneessa, mikä oli tosin pelkkä vitsi). Välituntivalvojilta edellytetään Uomarinteen ala-asteella erityistä valppautta ja pelkkä valvojatoverin kanssa jutteleminenkin--niin harmittomalta kuin se vaikuttaakin--on iso virhe, koska silloin lasten tarkkaileminen hankaloituu. Sama pätee myös lasten kanssa leikkimisessä.

Puhelin rehtorin kanssa toisen kerran, jolloin hän kehoitti minua olemaan äänetön seinäkukka. Minun tuli tarkkailla opettajan ja avustajan toimintaa viikon ajan, ja vasta sitten ruveta toimeen. Näin tein, mutta opettaja katsoi sen huonoksi, sillä eihän rehtori, hänen mielestään, tiedä miten heidän luokassaan toimitaan. Avustaja oli myös vihainen rehtorille minulle annetusta työnimikkeestä Koulunkäyntiavustaja. sillä hänellähän se koulutus tehtävään on kun taas minä en tiedä siitä käytännössä paljoakaan. Tietenkin tämä työ on helppoa puusta katsottuna.

Keskustelin eilen opettajan ja avustajan kanssa miten minun tulisi toimia ja he kehoittivat minua olemaan jämpti, selkeä ja johdonmukainen lasten kanssa. Lasten täytyy totella käskyjä. Näistä oppilaista kuitenkin osalla on hyvin vaikea tausta. He saattavat olla yhteistyökykyisiä vain tiettyy pisteeseen asti, jonka ohittamisen jälkeen alkaa hullunmylly. Opettaja ja avustaja osaavat sekä lukea oppilaittensa mielialoja että tehdä kompromisseja sen mukaan. Minä pässi en tätä edes ajatellut. Tänään sitten jakelin luokassa määräyksiä oppilaille(niin kuin työtoverinikin tekivät), mutta tein kokemattomuuttani vain enemmän vahinkoa. Rauhallisempien oppilaiden kanssa ei ollut ongelmia, mutta ei tarvittu kauaakaan äijäillä parin levottomamman skidin kanssa kun he jo heittäytyivät täysin passiivisiksi.

No niin. Varsinainen ongelma ei ollut mikään aikaisemmista. Jos en osaa hoitaa hommaani ja lapset ovat luokassa levottomia, minä olen luokan vastaajille pelkkä riippakivi. Jatkuva sivarin ohjeistaminen ja lasten hillitseminen syö ketä tahansa. Opettaja ja avustaja kärsivät minun toiminnastani, sillä minä aiheutan liikaa hämminkiä. Heidän ennestään raskas työnsä vain vaikeutuu entisestään. Johtopäätöksen mainitsin kirjoituksen alussa.

En syytä rehtoria, opettajaa tai kouluavustajaa mistään. En halua olla taakaksi. Yritin parhaani, mutta en vain taida soveltua 2d-luokkaan työskentelemään. Vaikka päätös oli minulle järkytykseksi, arvasin sentään siviilipalvelukseni koituvan minulle jonkinlaiseksi koetukseksi. Asiaa hieman mietittyäni luulen nyt paikkani vain olevan jossain muualla. Kyllä Jumala hoitaa, siihen täytyy vain luottaa. Rehtori kehoitti ottamaan pari päivää sairaslomaa, soittamaan Lapinjärvelle(siviilipalvelukeskukseen) ja tiedustelemaan jatkosta. Eiköhän aika näytä mitä tapahtuu.