Mitä muuta voin sanoa kun asiani menevät juuri eikä melkein nappiin, kuten seuraavassa kertomuskessani.

Homma meni siis näin: Ollessani Kuoroharjoituksissa maanantaina, sanoi minulle kuoron johtaja"Minulla olisi sinulle hieman asiaa". Hän lykkäsi minulle käteen lapun, jossa oli jonkun naisen nimi ja puhelinnumero. Johtaja selitti siinä olevan erään Espoon steiner-koulun yhteyshenkilön tiedot, ja että he tarvitsevat sivaria. "Jos huomenna soitat, sinulla saattaa olla jo ylihuomenna töitä".

Soitin eilen, ja sovin naisen kanssa tulevani käymään koululla haastattelussa. Minua pyydettiin vielä kertaalleen vilkaisemaan siviilipalvelusilmoitusta, ja miettimään haluanko tulla töihin. Sovin asioista, ja rupesin sitten odottamaan huomista mietteliäänä. "Se olisi liian hyvää ollakseen totta", mietin itsekseni "mutta toisaalta, olenhan rukoillut Isää antamaan minulle mieleisensä paikan, ja eihän Jumalan tahto ole paha".

Nousin aamulla jo kuudelta kellon soidessa--vaikka toisaalta olin jo hereillä aikaisemmin, mikä on sinänsä jännä juttu kun edelliset päivät olin hädin tuskin noussut yhdeksältä. Olin edellisenä päivänä tehnyt matkasuunnitelman, jolla pääsisin sovittuun aikaan paikan päälle. Huomatkaa, haastattelu oltiin sovittu tapahtuvaksi jo 9.30, mutta pääsin perille jo 7.00-8.00 välissä. Paikalla oli päivystäjänä toinen sivari, joka ystävällisesti tutustutti minut paikkaan, esitteli opettajia ja kertoi minulle ennenkaikkea työn eduista ja kaikesta muusta erityisesti minua koskevasta.

Haastattelija tuli. Normaalit kysymykset, kuten aikaisemmat työsuhteet ja koulutustausta, käytiin läpi. Minulle kerrottiin aikaisemmasta sivarista, joka ei ollutkaan sopeutunut työpaikkaan ja lopetti työsuhteen ennen aikojaan. Kuulin vielä kuinka tämä äkillinen muutos vaikutti lapsiin. Minua painotettiin miettimään haluanko olla heillä töissä, sillä he eivät halua heittää toista kertaa kirvestä kaivoon peräjälkeen. Minun olisi hyvä esimerkiksi miettiä yön yli, ja ilmoittaa sitten haluanko töihin vai en.

Vielä he pyysivät minua tutustumaan sivareiden varsinaisista työtehtävistä toiseen, eli 1-3 luokkalaisten iltapäiväkerhon ohjaamiseen. Olin siis paikalla kutakuinkin viisi tuntia tutustumassa lapsien iltapäiväkerhon toimintaan. Lapsia on enimmillään kai 47 kappaletta, mutta ohjaajia on koko ajan kolme. Mukuloilla on joko vapaata(mutta vahdittua) leikkiä, tai ohjattua ohjelmaa. Ohjaajat kertoivat minulle työstä ja pääsin tutustumaan pikku veijareihin. Siellä ei ollut koko ryhmää paikalla, ja kenties minun läsnäoloni aiheutti hieman alkuhämmennystä. Joka tapauksessa ryhmä ei ollut niin vaikea, kuin se kuulemani mukaan olisi voinut olla. Täytyy kyllä sanoa, että oli ne kyllä ihan hemmetin suloisia pikku vaahtosammuttimia^^. Ajatelkaapa, jotkut niistä taitteli hemmetti vie origameja! 

Kuulin siis muilta työntekijöiltä työn eduista. Työpaikka tarjoaa sivarille ilmaisen asunnon ja matkalipun, jolla voi vapaasti matkustaa Espoon, Vantaan ja Helsingin sisällä ja välillä. Lounaat & välipalat ovat selviö, ja kuulinpa koulun vielä kustantavan sivarien kämppään yksinkertaisia käyttötavaroita, kuten pöytiä ym. Nyt minun ei periaatteessa tarvitse enää tehdä muuta, kuin soittaa haastattelijalleni ja ilmoittaa haluavani ottaa työn vastaan. Hassua sinänsä, niin täydelliseltä työpaikalta kuin tämä kuulostaakin, sinne ei ole ollut tunkua pitkään aikaan, vaikka edellisten sivarien aikana oli kilpailevia hakijoita ollut vajaa kymmenen kappaletta!

Tullessani kotiin huomasin kirjeen, joka oli tullut sosiaalivirastolta, josta olin hakenut toimeentulotukea vähäksi aikaa. Kirjeessä seisoi päätös, jonka mukaan he antavat minulle Tammikuu-Helmikuu ajalla 667.45 e/kk tukea. En ollut ollenkaan varma tulisinko saamaan tätä tukea vai en.

Joten rakkaat ystävät. Se toimii :D.