Me's have tinkt of samting. Oho kun aika rientää. Mihin hävisi neljä kokonaista kuukautta? Oletteko sattuneet näkemään=o?

Kyl se on pojat ja tytöt niin että työnteko on tärkeä juttu. Jos ei kuluta aikaa juttujen tekemiseen niin sitähän ensinnä tylsistyy kuoliaaksi, ja sitten rupeaa kaikennäköinen tuhmailu kiinnostamaan enemmän kuin Jeesustelu. Paha paha. Siinä vapun aikoihin oli meiän koulussa pari ylimääräistä päivää viikossa lomaa. Aluksi ajattelin "Jees, nyt skäkkäillään ja otetaan chillisti". Torstai ja Perjantai onnistui ihan kivasti. Sunnuntaina olin epätoivon kuilun partaalla. 

"Jottai pitäis tehä". Rutussa oli juttua siitä kuinka kannattaisi levätä yhtenä päivänä ja duunata koko loppuviikko. Hengailupäivänä mennään veljien ja sisarien kanssa muistamaan Isää ja pitämään kivaa ja sitten tullaan iloisesti himaan ja kaikki on hyvin. Nimenomaan sitä Isän muistamista on hyvä harrastaa silloin kun on luppoaikaa, koska muuten mieli harhailee sinne minne sen ei ole tervettä mennä. Töissähän keskitytään työsuoritukseen ja työkaverien kanssa hengailuun, joten ei jää aikaa liikaa pölhimiseen.

Tätä on vähän tullut funtsittua. Mihinkään kokopäiväiseen hengelliseen hommaan ei vielä ole tullut lähtökäskyä--sillä onhan tässä vielä sivarikin alla(ja varmaan sitä kasvuvaraakin löytyy)--joten täytyy tässä hiljalleen hoidella varsinaista vastuualuetta. Mutta olisi miunkin hyvä joku seurakuntayhteys varmaan omata. Olisi terveellistä.

Kiehtoo Apostolien tekojen kuvaus seurakuntayhteydestä. Voimakkaasti hengessä ja voimakkaasti yhteydessä ja kaikki mahtuu saman katon alle ja kaikki on yhteistä. Semmonen olisi vähintäänkin kool. Jospa Herra joskus johdattaa minut semmoseen. Noh, täytyy varmaan ensin vähän kasvaa.

Noh, kaikki ajallaan.