Aika rientää niin, ettei sitä itsekään tajua. Tuntuu kuin eilisen murheet olisivat vain kaukainen uni, joka sai siivet selkäänsä ja lensi päin aurinkoa.

To cut the long story short: Sain sen työpaikan. Vielä lisätäkseni soppaa kattilaan: sain myös asunnon, jonne itse asiassa muutinkin pari päivää sitten ja josta useimmat ystäväni ovat jo saaneet hienovaraisia vihjeitä. Olen jo rakentanut itselleni oikein sievän pikku pesän. Enää vain tarvitsee houkutella sisimmästään sellainen pieni sisustusarkkitehti, joka saa luukun näyttämään persoonalliselta.

Asun siis osoitteessa Iivisniementie 2 F 119, 02260 Espoo. Tämä on sittenkin aivan tavallinen asunto--ei siis solu--, joten huoneisiin ei löydy lukkoja, vessat ja suihkut ovat yhteisiä ja metelöimisen suhteen saa kiinnittää edes vähän huomiota--ystävällisiä varoituksia kun on naapureilta kuulemma joskus saatu. Minulla on täällä oma huone ja kaksi kivaa kämppistä, joista toinen on uudessa työpaikassani töissä ja toinen taas koulun entinen oppilas, joka itse asiassa opiskelee tällä hetkellä nummelan ammattikoulussa!

Mitähän vielä runoilisin..Ainiin! Työni alkaa maanantaina 10.15, joten minulla on syytä olla kaikki valmiina siihen mennessä. Kun menen töihin, minun täytyy ottaa mukaan rikosrekisteriote--sillä lasten kanssa työskenteleviltä sellainen vaaditaan, eikä minun annettaisi paimentaa mukuloita ilman mokomaa lärpäkettä--Pöhvelin byrokratia! Olin muuten tämän kyseisen paperilappusen tilannut aikaisemmin..Mutta se saapui entiseen osoitteeseeni Kannelmäkeen! Sinne on täältä joku 15 kilometriä--linnuntietä pitkin. Ongelmana oli se, että taskusta löytyi vain matti,ja asun nyt paikassa, johon ensimmäistä kertaa tutustuin noin kaksi vuorokautta sitten tänne muuttaessani.

Olin tänään täysin henkisesti valmistautunut kävelemään Helsinkiin länsiväylää 51 pitkin, jotta pääsisin sieltä junalla Malminkartanoon. Matkaa on sinnekin viitisentoista kilometriä, mutta eksymisen riski oli pienempi, ja muistin matkakortissani olevan vielä ainakin Helsingin sisäisen matkan verran arvoa jäljellä.

Ennen matkaan lähtöä rukoilin, ettei mitään ikävää sattuisi, ja että kaikki sujuisi hyvin tjsp. Suunnistaessani kohti motaria, takaani tuli nainen, jolta kysyin tietä tielle. Kerroin hänelle syyn sankarilliseen expeditiooni ja hän tarjousi antamaan minulle seutulipun verran rahaa^^. Ostamallani lipulla matkustin helposti bussilla Helsinkiin, junalla Kannelmäkeen ja noudettuani tavaroitani pääsin vielä samaiselle tiketillä takaisin pääkaupunkiin. Lipun voimassaoloaika umpeutui vasta päätepysäkillä. Jääskeläisiltä olin Kannelmäessä käydessäni saanut viisi euroa matkarahaa ja löysin matkalla asemalle vielä kahden euron kolikon maasta. Olinkin miettinyt, millä rahalla pääsisin töihin maanantaina.

Oli niin kiva olo paluun jälkeen, että ylistin Jumalaa sangen äänekkäästi kitaran kanssa laulaen. Toivottavasti arvon naapureillani on korkea ärsyyntymiskynnys. Asunnossa ei oltu viitsitty siivota vähään aikaan, joten loppupäivä meni imurin varressa. Löysin sohvannurkasta vielä toisen kaksieuroisen:D. 

Ottakaa kutsusta vaari ja tulkaa kylään! Yösijaakin löytyy vaikka kolmelle^^.