On ihanaa olla elossa ja kuulua Jumalalle. Olen tullut pikkuhiljaa tutuksi seurakunnalleni ja vica versa. Olen iloinen kun saan tuntea kuuluvani jonnekin, jossa minusta välitetään ja pidetään huolta. Minusta ollaan kiinnostuneita, työpanostani arvostetaan ja minulla on aina joku, joka auttaa ja ohjaa minua elämän suurissa kysymyksissä tai neuvoo ongelmissa. 

Seurakunta on minulle kuin lämmin ja rakastava perhe. On etuoikeus tulla näin monella tapaa välitetyksi tässä kylmässä ja kovassa maailmassa, jossa ihmistä raastaa rakkauden puute.

Minuakin se raasti. Äiti ja Isä erosivat ollessani ylä-asteella ja äitiraukka elätti meidät neljä lastaan yksin. Koulukiusaaminen alkoi ala-asteella. Olin jo pitkälle masentunut ylä-asteelle mentyäni ja juoksin jatkuvasti kuraattorilla puhumassa murheitani. Pakenin todellisuutta fantasiakirjallisuuteen.

Rakkauden kaipuuni johti minut pornografian pariin ja olin vahvasti addiktoitunut siihen hyvän olon tunteeseen, mitä hetkellinen helpotus tuotti. Jouduin kuitenkin nopeasti toteamaan, mitä enemmän näin, sitä enemmän piti nähdä. Kun kyllästyin naisiin, himoitsin miehiä, ja sen jälkeen eläimiä, transseksuaaleja, etnisiä ihmisiä, hentaita, futanaria, bondagea, guroa, insesmiä, sadismia...siis aivan kaikkea kaikissa eri muodoissaan ja variaatioissaan. Mikään ei tyydyttänyt minua, vaan joka kerta jäi sydämeen sellainen aukko, jota ei mikään voinut täyttää.

Sitten kävin rippileirin Aholansaaressa Nilsiässä talvilomalla 2004. Leiri oli muuten ikävä siellä olevan erään riparilaisen takia, jolla oli jotain hampaankolossa minua vastaan, mutta isoset ja aikuiset olivat ymmärtäväisiä ja olin kovin otettu saamastani vastaan otosta. Uskonasiat rupesivat kiinnostamaan.

Leirin jälkeen päätin lukea raamatun edes kertaalleen läpi. Aloitin lukutoukkana kirjan alusta asti ja luin vanhaa testamenttia monta sataa sivua, kunnes saavuin sananlaskuihin. Sitten eräänä iltana taas lukiessani minä vain yhtäkkiä ymmärsin, että "Tässä on se juttu, mitä minä olen etsinyt koko elämäni ajan". Sitten koin valtavaa helpotusta ja hyvää oloa. Itkin helpottuneena ja onnellisena Jumalan valtavassa syleilyssä, kun pyhä henki täytti minusta kaikki ne aukot, jotka omat himoni olivat jättäneet tyhjiksi.

Raamatun olen lukenut jo kaksikin kertaa läpi ja aina se vain jaksaa kiinnostaa. Uskossa olen jo ollut viisi armon täyttämää vuotta, ja Herra on parantanut minut addiktiostani pikkuhiljaa.

Jumala on minun isäni, seurakuntani on perheeni ja jokainen maailman uskovainen kristitty on veljeni tai sisareni. Maailma näyttää yht'äkkiä aikasen paljon valoisammalta paikalta :).