Sitä on niin vähän. Pessimistisyys on vallalla ihmislasten sydämissä ja huonoja uutisia seurataan silmät selällään odottaen kaikenlaista pahaa tapahtuvaksi, että löytyisi jotain maailman parannettavaa pöytäkahvien ja saunaolueitten ääressä. Tämän tiedostaminen loi minuun halun taistella tuota ikävää negatiivisuutta vastaan, joten kerronpa tässä teille jotain elämän iloista, rakkaat läheiseni^^.

Totta puhuakseni, oli minullakin muutamia päiviä sitten vähän ikävä mieliala. Oli tylsää, mikään ei innostanut ja väsytti niin kekäleesti huonon umirytmin ja toimettomuuden takia. Edes pleikkarin, kitaran tai kirjojen näpyttelystä ei tullut mitään. Olin vain tylsistyneenä ja odotin ihmettä.

Kun kerran oli niin kurja olo, aivoittelin lähteväni sisarelleni ja veljelleni Myyrmäkeen, ja sen teinkin. Vahinko vain etteivät he olleet kotona. Noh, tästä lannistumatta päätin tehdä suuren--mutta tietysti täysin väkivallattoman--ristiretken läheiseen Myyrmanniin kysymään, jos kenelläkään kauppiaista olisi antaa minulle joululahjaksi saamaani säkkituoliin styroksista täytettä:P. 

En löytänyt, mutta en myöskään millään olisi jaksanut lähteä kotiin takaisin, vaan jäinpä istuskelemaan yhdelle "Mannin" sisäpuolelta löytyville penkeille ensimmäisessä kerroksessa. Ohi kulki paljon ihmisiä, joten jäin tarkkailemaan heitä. Olivat niin kurjan näköisiä, että päätin piristää kaikkia hymyilemällä heille.

Oli niin mukavaa yrittää etsiä ihmisten katsekontaktia ja hymyillä heille koko naaman leveydeltä. Jotkut immeiset olivat kuin puulla päähän lyötyjä, toiset katsoivat useampaan otteeseen takaisin, kolmannet eivät uskaltaneet katsoa minuun päinkään ja joku taisi jopa hymyillä takaisinkin. Ihmisiä oli kuin pyykkiä korissa; paljon eri näköisiä ja niin paljon että ahtaammassa paikassa olisi voinut tulla kammo:P. 

En tiedä kaunko tätä riemastuttavaa uutta harrastusta kesti , mutta ennenkuin huomasinkaan ajan kulkua ilmoitettiin sisäradiosta "Hyvät asiakkaat, kauppakeskus suljetaan 15 minuuutin kuluttua". Istuin paikoillani vielä hyvän tovin ja ihmisiä edelleen tuli ja meni, kunnes eräältä ohikulkevalta naiselta tippui hansikas aivan silmieni edessä, eikä tämä huomannut mitään. Tästä huutavasta vääryydestä sisuuntuneena ryntäsin naisen perään antamaan hänelle haskaansa, ja ai että kun ne naise reaktiot oli hauskoja :D! Hän näytti nolostuneelta,  pyyteli anteeksi, kiitti miua teostani ja hymyili niin kauniisti että oikein hyvää teki^^.

Minulle tuli niin hauska olo tästä seikkailusta, että tylsistyneisyys ja haluttomuus olivat menivät kokonaan pois. Maistui se pelaaminenkin ihan erilaiselta sen jälkeen ;D.