On kyllä kaikennäköistä ehtinyt tapahtumaan tässä välissä. En oikeastaan ehdikään kirjoitella niin usein nyt, kun olen koko ajan tekemässä jotain. Sitä paitsi koneeni kaatuu joka kerta kun yritän nettiin päästä:D.

Olen hengannut Espoonlahden Helluntaiseurakunnassa nyt viimeiset muutaman viikkoa. Siellä on hyvä olla, joten kävin aikuiskasteella ja liityin siihen seurakuntaan. Ihmeellinen juttu sinänsä tuo, että menin sinne. Olin rukoillut hyvää seurakuntayhteyttä jo aikaisemmin, ja tyydyttääkseni sydämeni kaipausta päästä virkistymään yhteisestä uskosta veljien ja sisarien kanssa, päätin käydä jossain hengellisissä kokouksissa.

Sitten tapahtui ollessani Helsingin Taiteiden yössä Oneway Missionin omassa bändi-illassa, että tapasin erään vanhemman sisaren, joka kertoi minulle tästä srk:sta. Hän kysyi, että haluaisinko tulla heti seuraavana päivänä sinne nuorten iltaan, ja minä siinä nohevana poikana, että "mikäs siinä". Menin siis nuorten iltaan, ja katso, siellä oli kaikki instrumentit mitä bändin perustamista varten tarvitaan. Sitten vain ilmoitin, että nyt ruvetaan pojat soittamaan. Eipä meitä siellä ollut kuin neljä jannua, mutta oli niin hauskaa! Eikun seuraavalla viikolla uudestaan!

Kun oli niin hyvä olla nuorten illassa, päätin mennä kokouksiinkin heti seuraavana päivänä. Siellä oli sellainen roteva ja määrätietoinen pastori, joka heti kokouksien välissä tuli kyselemään minulta kaikennäköistä, kuten "Kauankos veli on ollut uskossa?", "Onko kasteasiat kunnossa?" ja "Mistä olet kotoisin?". Juttelimme siinä sitten asioitani läpi ja jäimme siinä kasteesta juttelemaan toviksi pitempäänkin, ja hän kehoitteli tulemaan kasteelle, että pääsen seurakuntaan mukaan.

Aluksi en tiennyt, miten siitä pitäisi jatkaa eteenpäin--ja kyselin monilta läheisiltäni mielipidettä asiaan--mutta sitten tulin vain miettineeksi yhtä asiaa. Jos kerran Herran tahto on, että minullakin olisi oma seurakunta jossa pystyisin kasvamaan uskossa, niin miksi en liittyisi siihen?

Tämä sôkeeraavan juonipaljastuksen jälkeen haluan vielä lohduttaa läheisiäni: Vaikka nyt käyn Helluntai seurakunnassa, niin ei se minusta mitään hörhöä tee. Ihmisiä ei ole kuin Kristuslaisia ja ei-uskovaisia. Kaikki uskovat ovat minun veljiäni ja sisariani, eikä kannata antaa nimien ja jaoitteluiden väittää muuta.