Keltainen lehdistö on kovin lahjakkaasti jaksanut uutisoida siitä kuinka taannoista Venäjä-Suomi maaottelua edelsi pienoisia levottomuuksia katsojien joukossa. Noh, allekirjoittanut oli myös paikan päällä, joten miksipä en minäkin antaisi teille oma raporttini tapahtuneesta.

Kaikki alkoi muutamia kuukausia sitten, kun kämppätoverini ehdotti viattomalla futisfanin innostuneisuudellaan edellämainitun ottelun seuraamista livenä. Suostuin ja hän tilasi liput ennakkoon halvemmalla. Meidän lisäksemme ottelua seuraamaan olisi tullut minua aikaisemmin Espoon steinerkoulussa palvelleet kolme siviilipalvelijaa ja heistä erään pikkuveli.

Pukukoodina oli valkoinen paita, mutta Suomi-huivit ja mahdolliset liput olivat edustava lisä--kämppis antoi minulle huivinsa ja otti itselleen Suomen lipun viitaksi. Ottelua edeltävän kahden tunnin aikana minä ja kämppäri seisoskelimme Helsingissä Kampin edustalla odottamassa muita seurueemme jäseniä.

Kampista oli lähtemässä kulkue Helsingin Stadionille. Siksi sinne olikin kokoontunut iso joukko Suomen kannattajia. Monet olivat pukukoodinsa omaksuneet. Il capo--Italialainen "johtajaa" tarkoittava sana, jota käytetään sellaisesta kaverista, joka huutaa megafoniin mitä väkijoukon pitää seuraavaksi huutaa--oli tehokas herättelemään kannattajien ryhmähenkeä. Ei liene kovin rohkeaa sanoa, että monet olivat luultavasti juovuksissa.

Marssi ehti alkaa, ennen kuin ehdimme kaikki kokoontumaan, joten juttelimme hetken odotellen viimeistä sivaria. Seuralaiseni olivat myös hieman tinttailleet alkoholia, ja ehkä jutut olivat sen mukaiset tai sitten seuralaiseni ovat sellaisia luonnostaan. Kukin itse arvioikoon onko korrektia laskea leikkiä Venäläisten hakkaamisesta ryhmähurmoksen varjolla. Joka tapauksessa, viimeinen toverimme oli jäänyt eduskuntatalon eteen bussipysäkille ja siis kiirehdimme joukon perään, joka myös käveli sitä kautta ottelupaikalle.

Venäjän kannattajat kulkivat kaikki tien vasemman puoleista jalkakäytävää ja Suomalaiset taas vastakkaisella puolella, sillä keskellä autotietä seisoi läpäisemätön muuri Poliisiautoja,  mellakkavarustein aseistautuneita poliiseja ja jopa poliisikoiria näkyi siellä ja täällä. Yhtäkkiä havahduin siihen kun näin jonkin esineen--mahdollisesti kaljatölkin--lentävän Suomalaisten riveistä Venäläisiä kohti. Näin kuinka kaksi miestä polki erästä maassa makaavaa, kenestä en osannut sanoa oliko hän Suomalainen vaiko Venäläinen. Monet Suomalaisista herjasivat kadun vastakkaisella puolilla kulkijoita ja näyttivät vahvaa kansainvälisten käsimerkkkien asiantuntemustaan suurella antaumuksella. Vähän väliä kajahti Il capon kannatushuuto, jota seurasi voimakas vastaus väkijoukolta ja heti taas joku kuusi vihaisena "Ryssän penikoille" kirouksiansa. 

Silloin tällöin vaikutti siltä, kuin jossain olisi ollut menossa tappelu. Yhtään ihmettelemättä voin vakuuttaa kaikkien vihaisten ihmisten olleen oikein taitavia yllyttämään toisiansa, ja itsekin provosoitumaan tappelemiseen. Eräskin Venäläinen heitti jonkin täysinäiseltä sipsipussilta vaikuttaneen esineen Suomalaisen päälle. Vielä oli kaikenlaista yleistä sikailua. Lenteli kaljapulloja, tölkkejä, soihtuja ja vieläpä ilotulitteitakin. Ei ollut vessaa lähistöllä, joten kaikki hätää kärsivät miehet tekivät Stadikan viereisesta puistoalueesta uuden yleisen käymälänsä.

Kaikki tämä huomioon ottaen ei varmaan ole kovinkaan suuri ihmetys kun ei vesiselvää pientä uskovaista napannut tämä tunnelmointi. Kämppis sanoi minulle ottelun jälkeen--joka muuten päättyi 3-0 Venäjän voittoon-- että häntä harmitti, kun en ottanut niin aktiivisesti osaa Suomen kannustamiseen. 

Tämä ei ollut kovinkaan kannustava ensimmäinen kokemus jalkapallon maaotteluista.